Viimeiset uhrit löy­tyivät vain muu­ta­man metrin päästä hei­dän rak­en­ta­mas­taan suo­jas­ta. Lyud­mi­la Dubin­i­na löy­tyi polvil­taan painau­tuneena vet­tä vir­taa­van kiv­en juurelta. Hänen suun­sa oli auki vail­la huu­lia. Hänen poskestaan puut­tui ihon pala­sia ja 10 kylk­ilu­u­ta oli­vat mur­tuneet. Dubin­inal­ta puut­tui silmät ja kieli, joi­ta ei koskaan löy­det­ty.  Sydämessä oli val­ta­va veren­vuo­to. Ruumi­inavauk­ses­sa vat­sas­ta löy­tynyt veri viit­tasi siihen, että hän oli elos­sa ja hereil­lä kun tämä tapah­tui. Dubin­i­nan kuolin syyk­si todet­ti­in veren­vuo­to sydä­men oike­as­sa eteisessä.

Semy­on Zolotary­ov, ryh­män kokenein vaelta­ja löy­tyi parhait­en varus­tau­tuneena. Hänen ruumi­in­sa löy­tyi pien­estä purosta Alek­sander Kol­e­va­tovin vier­estä. Lämpimän vaate­tuk­sen lisäk­si hänen kaulas­saan roikkui kam­era. Aiem­min matkan keskeyt­tänyt Yuri Yudin ker­toi myöhem­min kuin­ka oli yllät­tynyt viidennestä kam­eras­ta. Hänen mukaansa kukaan ei tien­nyt että Zolotary­ovil­la oli toinen kam­era mukanaan. Kam­er­an fil­mi oli kuitenkin vau­ri­oitunut puron vir­rates­sa ruumi­iden alla. San­o­taan yhden onnet­to­muu­s­paikan tutk­i­jan löytäneen muis­tile­htiön Zolotary­ovin kädestä ja kynän tois­es­ta. Muis­tile­htiöön ei oltu kuitenkaan ehdit­ty kir­joit­ta­maan mitään ennen kuole­maa. Zolotary­ovin vam­mat oli­vat yht­eneväiset Dubin­i­nan kanssa. Hänen kylk­iluista viisi oli­vat pahasti mur­tuneet mon­es­ta eri kohdas­ta. Sisäistä veren­vuo­toa havait­ti­in sydän­li­hak­ses­sa ja keuhko­pussi­non­telos­sa, joten Zolotary­ovin epäil­lään myös olleen tajuis­saan vam­mo­jen jäl­keen. Kum­mal­lakaan ei ollut ulkoisia haavo­ja tai mustelmia mur­tu­mako­hdis­sa. Vasem­man kul­makar­van iho oli irronnut niin, että alla ole­va luu näkyi. Myös oikeal­la puolel­la päätä ollut avo­haa­va pal­jasti kalloa. Silmiä ei ollut. Näistäkin mys­ti­sistä ja vakav­ista vam­moista huoli­mat­ta kuolin syyk­si todet­ti­in hypoter­mia.

Zolotary­ovin vier­essä maan­nut Kol­e­va­tov oli myöskin hyvin pukeu­tunut. Kol­e­va­tovil­ta puut­tui kum­matkin kul­makar­vat, pal­jas­taen alla ole­vat luut. Hänen nenän­sä oli mur­tunut ja niska epä­muo­dos­tunut. Epämääräisen ruumi­inavauk­sen jäl­keen todet­ti­in hänetkin kuolleen hypoter­mi­aan.

Niko­lay Thibeaux-Brig­nollen ruumis löy­det­ti­in viimeisenä. Hän makasi 30cm alem­pana samas­sa purossa Kol­e­va­tovin ja Zolotary­ovin kanssa. Hän oli myös varautunut hyvin ulkoil­maan. On ajatel­tu, että Brig­nolle ja Zolotary­ov oli­si­vat olleet valmi­ik­si ulkona teltas­ta ennen muiden pak­en­e­mista. Brig­nollen kasvois­sa oli mustelmia ja kyynär­var­res­sa sisäistä veren­vuo­toa. Hänen vasen puoli kallosta oli pahasti särkynyt. Mur­tu­man pääl­lä ollut iho oli kuitenkin ehjä ilman minkään­laisia vam­mo­ja. Tämä kohta­lo on niin käsit­tämätön, että kuolin­syyk­si todet­ti­in vah­va ulkop­uo­li­nen voima.

←Semy­on Zolotary­ov, Alexan­der Kol­e­va­tov ja Niko­lay Thibeaux-Brig­nolle puron poh­jal­la.

Yksi ensim­mäi­sistä teo­ri­oista kohdis­tui paikalliseen Man­si heimoon. Dyat­lov joukkoi­neen eksyi reitiltä lumimyrskyn vuok­si ja pää­tyivät Kho­lat Syakhl vuorelle. Tämä vuori on Man­sien revi­ir­iä. Tässä teo­ri­as­sa Man­si heimo olisi hyökän­nyt vaelta­jien kimp­pu­un hei­dän uskaltautues­sa Man­sien alueelle. Todis­tei­ta tukeak­seen tätä teo­ri­aa on noin 60 metrin päästä vaelta­jien teltal­ta löy­tynyt ”cham”. Cham on Venäjän Luoteis-Siper­ian kan­so­jen käyt­tämä tilapäi­nen majoi­tus, jon­ka keskel­lä tuke­vat puut oli­vat vielä pystyssä. Vaelta­jien kameroista löy­tyi myös kuva­ma­te­ri­aalia Man­sien käden­jäl­jestä pitkin hei­dän reit­tiään.

Lumivyöry selit­täisi hätäisen lähdön teltal­ta. Tämä teo­ria kuitenkin hylät­ti­in nopeasti, sil­lä kyseisel­lä alueel­la ei ollut minkään­laisia merkke­jä mah­dol­lis­es­ta lumivyörys­tä. Lumivyöry olisi myös aiheut­tanut ulkoisia vam­mo­ja mur­tunei­den luiden iholle. Ehkä ryh­mä oli kuul­lut voimakkaan äänen ja säikähtäneenä juosseet pakoon tun­tem­aton­ta, ja myöhem­min yrit­täneet pala­ta takaisin teltalle hake­maan lisä­varus­tus­ta.

Mikä olisikaan onnet­to­muus ilman ufoilua. Man­si heimo väit­ti onnet­to­muusyönä näh­neen­sä val­o­maisia hehku­pal­lo­ja taivaal­la. Zolotary­ovin kaulas­sa olleen kam­er­an filmit oli­vat vau­ri­oituneet vedestä, mut­ta kuvat saati­in lop­ul­ta kehitet­tyä ja niis­sä näkyy taivaal­la ole­via val­o­maisia muo­to­ja. Vaik­ka val­o­muodot voivat hyvin johtua veden tuot­ta­mas­ta vahin­gos­ta, UFO teo­ri­aan usko­vat ihmiset sanovat Zolotary­ovin kuvaa­van UFO­ja het­k­iä ennen onnet­to­muut­ta. Siitä syys­tä hän olisi ollut huo­mat­tavasti parem­min pukeu­tunut kuin muut ryh­mäläiset. UFO teo­ria voisi myös selit­tää osan vaat­teista löy­tyneen radioak­ti­ivi­su­u­den.

Neu­vos­toli­iton osal­lisu­us

Matkan keskeyt­tänyt vaelta­ja Yuri Yudin uskoi Neu­vos­toli­iton armei­jan ja hal­li­tuk­sen ole­van osal­lise­na yön tapah­tu­mista. Neu­vos­toli­it­to sul­ki tapauk­sen kolme vuot­ta onnet­to­muu­den jäl­keen, ja kun tapaus vih­doin vuo­datet­ti­in julk­isu­u­teen, raport­tien ja ruumi­inavausten ris­tiri­idat oli­vat laa­jo­ja. Kaik­ki julk­isu­u­teen saadut tiedot ovat Neu­vos­toli­iton raporteista, jot­ka ovat olleet muokkaus alt­ti­ita. Yudin uskoo ystävien­sä eksyneen armei­jan alueelle ja armei­jan ole­van vas­tu­us­sa mene­htyneistä vaelta­jista. Yudin huo­maut­ti leir­in­täalueen löy­dön jäl­keen armei­jan ole­van enem­män huolis­saan hiihtäjien teoista alueel­la, kuin hei­dän kuole­mas­taan. Onnet­to­muu­den aikoi­hin Neu­vos­toli­it­to kehit­teli ja tes­tasi uusia aseitaan. Ehkä he tes­ta­si­vat niitä lähel­lä leir­in­täaluet­ta, jon­ka myötä kauhis­tuneet vaelta­jat juok­si­vat teltas­taan.

Onnet­to­muu­den out­ouden myötä epäil­lään eri­laisia psykol­o­gisia mie­len­ti­lan häir­iöitä. Tässä muu­ta­ma esimerk­ki.

Kár­mán vor­tex street on panikkiko­htauk­sia aiheut­tavaa erit­täin mata­lataa­juista tuul­ta. Ehkä tämä tuuli sai retkeil­i­jät vain­o­harhaisik­si ja pak­en­e­maan teltas­taan.

Ark­ti­nen hys­te­ria aiheut­taa henkistä tas­apain­ot­to­muut­ta ja hys­teerisiä ilmiöitä. Se voi ilmetä ark­tis­es­ta kylmyy­destä, pimey­destä ja rav­in­toainei­den puut­teesta. Tätä hys­te­ri­aa on kuitenkin havait­tu vain ark­tisil­la alueil­la vak­i­tuis­es­ti asuvil­la alku­peräiskan­soil­la, eikä niinkään ”ohikulk­i­joil­la”.