Kun “tuntematon pakottava luonnonvoima” ottaa vallan ihmiskehosta

VAROITUS

Ikuiselta tuntuva mysteeri. Mikä sai kokeneet vaeltajat leikkaamaan telttansa ja juoksemaan henkensä edestä ilman säänmukaista varustusta hyiseen ‑30 asteen pakkaseen. Tämä Ural vuorilla tapahtunut kohtalokas vaellus sai alkunsa 27.1.1959.

Yhdek­sän toisen asteen retkeily­lu­ok­i­tuk­sen omaavaa neu­vos­toli­it­to­laista nuor­ta aikuista havit­te­liv­at kol­man­nen asteen retkeily­lu­ok­i­tus­ta, jon­ka he oli­si­vat saa­neet itsel­len­sä onnis­tuneen matkan myötä. Vael­lus­re­itin ollessa hei­dän taito­ta­soaan vaa­ti­vampi, lähti mukaan myös 38-vuo­tias Semy­on Zolotary­ov, sil­lä hänel­lä oli aiem­paa koke­mus­ta tämän tasoi­sista vael­luk­sista. Ryh­män johta­jak­si valikoi­tui 23-vuo­tias Igor Dyat­lov, jon­ka mukaan onnet­to­muu­s­paik­ka myöhem­min nimet­ti­in.

Hiih­to­vael­lus­ret­ki Vižai­hista Otorten vuorelle sai jo matkan toise­na päivänä muu­tok­sen, kun yksi ryh­män jäsenistä Yuri Yudin jou­tui jät­tämään matkan kesken huo­mat­tavien polvi-ja nivelkipu­jen myötä. Reuman ja syn­nyn­näisen sydän­vian omis­ta­ma Yudin ei voin­ut aav­is­taakaan, että kyseiset sairaudet pelas­ti­vat hänet siltä, mitä ikinä onnet­to­muus yönä tapah­tuikaan. Yudinin jäädessä matkas­ta jatkui muun ryh­män vael­lus hal­ki nykyään tun­net­tua Dyat­lovin solaa. Vaikeat sääolo­suh­teet yllät­tivät retkeil­i­jät ja tekivät ryh­män eten­e­mis­es­tä hyvin haas­tavaa. Lumimyrskyn seassa he poikke­si­vat reitiltään pää­tyen Kho­lat Syakhl-vuoren rin­teelle. Ryh­mä päät­ti pystyt­tää teltan rin­teeseen ja odot­taa sään laan­tu­mista seu­raavaan auringonnousu­un. Lop­ul­ta kukaan ryh­män jäsenistä ei tätä auringonnousua päässyt todis­ta­maan.

Läheiset odot­ti­vat Dyat­lovin lupaa­maa sähket­tä 12. helmiku­u­ta. Kyseinen päivä oli retken arvoitu päät­tymis­päivä. Säh­keestä ei kuu­lunut mut­ta muu­ta­man päivän viive on tosin nor­maalia vael­luk­sil­la. Päivien kulues­sa ja säh­keen puuttues­sa läheiset huoles­tu­i­v­at ja etsin­nät aloitet­ti­in 20.2. Tutk­i­joiden löy­det­tyä teltan 26.2 he huo­ma­si­vat heti tapauk­seen liit­tyvän jotain todel­la hämärää. Teltan kan­gas oli revit­ty auki mon­es­ta kohdas­ta sisältäpäin puukol­la. Samana päivänä noin 1,5 kilo­metrin päässä teltas­ta läheisel­lä met­säalueel­la havait­ti­in puun juurelle tehty nuo­tio. Puun alimpia oksia oli katken­nut. Epäilti­in, että niitä olisi joko käytet­ty nuo­tios­sa tai joku olisi yrit­tänyt kiivetä puuhun pae­tak­seen jotain. Pian nuo­tion löy­dön jäl­keen havait­ti­in ensim­mäi­nen ruumis.

Illan tapahtumien ruumiilliset seuraukset

Yuri Doroshenko, oli löy­de­ty­istä vaelta­jista ensim­mäi­nen. Doroshenko makasi kasvot painau­tuneena lumeen yllään hiha­ton t‑paita, uimashort­sit ja sukat. Hänel­lä oli suurehko palo­vam­ma päässään ja jalas­saan. Tämän lisäk­si hänen veris­es­tä suus­taan tuli har­maa­ta nestet­tä, keho oli kaut­taal­taan naar­muil­la ja mustelmil­la, suun lisäk­si myös Doroshenkon kor­vat sekä nenä oli­vat veren peitossa. On tutkit­tu, että teot oli­si­vat itse tehtyjä jää­tyneek­si kuolemisen pelosta. Tyyp­il­lis­es­ti har­maas­ta nes­teestä täyt­tynyt suu johtuu rin­taon­teloon kohdis­tuneesta vah­vas­ta voimas­ta, joka voisi johtua puus­ta tip­pumisel­la tai jonkun ulkop­uolisen painaes­sa rin­taa suurel­la voimal­la. Näistä oudoista kehol­li­sista löy­döistä huoli­mat­ta Yuri Doroshenko luokitelti­in kuolleen hypoter­mi­aan.

Saman puun alla Doroshenkon vier­essä makasi Georgiy Krivonis­chenko. Hänel­lä oli yllään pitkähi­hainen pai­ta, pitkät alushousut ja yksi repey­tynyt suk­ka vasem­mas­sa jalas­saan. Myös hänen kehon­sa oli pahasti mustelmil­la ja haavoil­la. Palo­vam­mo­ja havait­ti­in jalkateris­sä, jalois­sa sekä käsis­sä. Krivonis­chenkon suus­ta löy­tyi pala­nen hänen oman käden ryst­y­sistään.

Myöhem­min tutkimuk­sis­sa todet­ti­in, että molem­pi­en miesten ruumi­ita oli siir­ret­ty hei­dän kuoltuaan. Toden­näköisenä pide­tään muiden ryh­män jäsen­ten löytäneen hei­dät ja siirtäneet ruumi­it lähekkäin osoit­taen kun­nioi­tus­ta juuri mene­htyneitä ystäviään kohtaan. Lop­ut ryh­män jäsenet oli­si­vat riisuneet miesten vaat­teet ja jaka­neet ne keskenään selvitäk­seen itse hengis­sä pakkases­sa.

300 metriä puun luo­ta teltalle päin, löy­tyi ryh­män johta­jan Igor Dyat­lovin ruumis. Dyat­lov makasi maas­sa seläl­lään kasvoil­laan haavo­ja ja mustelmia. Yllään hänel­lä oli jo huo­mat­tavasti enem­män vaat­tei­ta kuin Doroshenkol­la ja Krivonis­chenkol­la. Hänen nilkkansa oli­vat mustelmil­la ja hier­tymil­lä. Yksi ala­ham­paista puut­tui, mut­ta limakalvo­jen ollessa ehjät viit­taa ham­paan irronneen kauan ennen kuolin­päivää. Kuole­man­syyn­tutk­i­ja rapor­toi vam­mo­jen vas­taa­van nyrkki­tap­pelus­ta aiheutu­via jälk­iä.  Dyat­lovin kuolin­syyk­si todet­ti­in hypoter­mia.

630 metriä puun luo­ta löy­tyi toinen ryh­män nai­sista, Zinai­da Kol­mogoro­va. Hän oli edel­lisiä miehiä parem­min pukeu­tunut. Kädet oli­vat täyn­nä han­kau­mia ja kasvot oli­vat mustelmil­la. Kyl­jessä hänel­lä oli suurehko ruh­je, joka voisi syn­tyä jonkin mailan iskun seu­rauk­se­na. Rajun kamp­pailun jäl­keen jää­tymistä vas­taan kuolin­syyk­si todet­ti­in hypoter­mia. Dyat­lov ja Kol­mogoro­va oli­vat toden­näköisim­min matkalla takaisin teltalle, kunnes kuole­ma otti heistä val­lan.

Reilun viikon kulut­tua muiden uhrien löytämis­es­tä havait­ti­in viides ruumis. Rustem Slo­bod­in makasi 50cm lumen alla kasvot maa­ta kohti 480 metriä puun luo­ta. Slo­bod­in oli hyvin pukeu­tunut ja hänel­lä oli myös oike­as­sa jalas­saan huopasaa­pas. Hänen kallos­saan oli suuri mur­tu­ma ja ohi­moissa sisäistä veren­vuo­toa. Syy vam­moille jäi epä­selväk­si. Lääkärit kuitenkin pää­tyivät tulok­seen, että Slo­bod­in oli kamp­pail­lut vielä tun­nin pää­vau­ri­oiden saan­nin jäl­keen. Myös Slo­bo­d­inin kuolin­syyk­si todet­ti­in hypoter­mia.

Kului kak­si kuukaut­ta kunnes tutkimuk­set sai­vat jatkoa. Tutk­i­jat löy­sivät viimeis­ten uhrien rak­en­ta­man suo­jan 70–75 metrin päästä puul­ta, jon­ka juurelta Doroshenko ja Krivonis­chenko oli aikaisem­min löy­det­ty.

Viimeiset uhrit löy­tyivät vain muu­ta­man metrin päästä hei­dän rak­en­ta­mas­taan suo­jas­ta. Lyud­mi­la Dubin­i­na löy­tyi polvil­taan painau­tuneena vet­tä vir­taa­van kiv­en juurelta. Hänen suun­sa oli auki vail­la huu­lia. Hänen poskestaan puut­tui ihon pala­sia ja 10 kylk­ilu­u­ta oli­vat mur­tuneet. Dubin­inal­ta puut­tui silmät ja kieli, joi­ta ei koskaan löy­det­ty.  Sydämessä oli val­ta­va veren­vuo­to. Ruumi­inavauk­ses­sa vat­sas­ta löy­tynyt veri viit­tasi siihen, että hän oli elos­sa ja hereil­lä kun tämä tapah­tui. Dubin­i­nan kuolin syyk­si todet­ti­in veren­vuo­to sydä­men oike­as­sa eteisessä.

Semy­on Zolotary­ov, ryh­män kokenein vaelta­ja löy­tyi parhait­en varus­tau­tuneena. Hänen ruumi­in­sa löy­tyi pien­estä purosta Alek­sander Kol­e­va­tovin vier­estä. Lämpimän vaate­tuk­sen lisäk­si hänen kaulas­saan roikkui kam­era. Aiem­min matkan keskeyt­tänyt Yuri Yudin ker­toi myöhem­min kuin­ka oli yllät­tynyt viidennestä kam­eras­ta. Hänen mukaansa kukaan ei tien­nyt että Zolotary­ovil­la oli toinen kam­era mukanaan. Kam­er­an fil­mi oli kuitenkin vau­ri­oitunut puron vir­rates­sa ruumi­iden alla. San­o­taan yhden onnet­to­muu­s­paikan tutk­i­jan löytäneen muis­tile­htiön Zolotary­ovin kädestä ja kynän tois­es­ta. Muis­tile­htiöön ei oltu kuitenkaan ehdit­ty kir­joit­ta­maan mitään ennen kuole­maa. Zolotary­ovin vam­mat oli­vat yht­eneväiset Dubin­i­nan kanssa. Hänen kylk­iluista viisi oli­vat pahasti mur­tuneet mon­es­ta eri kohdas­ta. Sisäistä veren­vuo­toa havait­ti­in sydän­li­hak­ses­sa ja keuhko­pussi­non­telos­sa, joten Zolotary­ovin epäil­lään myös olleen tajuis­saan vam­mo­jen jäl­keen. Kum­mal­lakaan ei ollut ulkoisia haavo­ja tai mustelmia mur­tu­mako­hdis­sa. Vasem­man kul­makar­van iho oli irronnut niin, että alla ole­va luu näkyi. Myös oikeal­la puolel­la päätä ollut avo­haa­va pal­jasti kalloa. Silmiä ei ollut. Näistäkin mys­ti­sistä ja vakav­ista vam­moista huoli­mat­ta kuolin syyk­si todet­ti­in hypoter­mia.

Zolotary­ovin vier­essä maan­nut Kol­e­va­tov oli myöskin hyvin pukeu­tunut. Kol­e­va­tovil­ta puut­tui kum­matkin kul­makar­vat, pal­jas­taen alla ole­vat luut. Hänen nenän­sä oli mur­tunut ja niska epä­muo­dos­tunut. Epämääräisen ruumi­inavauk­sen jäl­keen todet­ti­in hänetkin kuolleen hypoter­mi­aan.

Niko­lay Thibeaux-Brig­nollen ruumis löy­det­ti­in viimeisenä. Hän makasi 30cm alem­pana samas­sa purossa Kol­e­va­tovin ja Zolotary­ovin kanssa. Hän oli myös varautunut hyvin ulkoil­maan. On ajatel­tu, että Brig­nolle ja Zolotary­ov oli­si­vat olleet valmi­ik­si ulkona teltas­ta ennen muiden pak­en­e­mista. Brig­nollen kasvois­sa oli mustelmia ja kyynär­var­res­sa sisäistä veren­vuo­toa. Hänen vasen puoli kallosta oli pahasti särkynyt. Mur­tu­man pääl­lä ollut iho oli kuitenkin ehjä ilman minkään­laisia vam­mo­ja. Tämä kohta­lo on niin käsit­tämätön, että kuolin­syyk­si todet­ti­in vah­va ulkop­uo­li­nen voima.

←Semy­on Zolotary­ov, Alexan­der Kol­e­va­tov ja Niko­lay Thibeaux-Brig­nolle puron poh­jal­la.

Teorioiden pohjaton kuilu

Yksi ensim­mäi­sistä teo­ri­oista kohdis­tui paikalliseen Man­si heimoon. Dyat­lov joukkoi­neen eksyi reitiltä lumimyrskyn vuok­si ja pää­tyivät Kho­lat Syakhl vuorelle. Tämä vuori on Man­sien revi­ir­iä. Tässä teo­ri­as­sa Man­si heimo olisi hyökän­nyt vaelta­jien kimp­pu­un hei­dän uskaltautues­sa Man­sien alueelle. Todis­tei­ta tukeak­seen tätä teo­ri­aa on noin 60 metrin päästä vaelta­jien teltal­ta löy­tynyt ”cham”. Cham on Venäjän Luoteis-Siper­ian kan­so­jen käyt­tämä tilapäi­nen majoi­tus, jon­ka keskel­lä tuke­vat puut oli­vat vielä pystyssä. Vaelta­jien kameroista löy­tyi myös kuva­ma­te­ri­aalia Man­sien käden­jäl­jestä pitkin hei­dän reit­tiään.

Lumivyöry selit­täisi hätäisen lähdön teltal­ta. Tämä teo­ria kuitenkin hylät­ti­in nopeasti, sil­lä kyseisel­lä alueel­la ei ollut minkään­laisia merkke­jä mah­dol­lis­es­ta lumivyörys­tä. Lumivyöry olisi myös aiheut­tanut ulkoisia vam­mo­ja mur­tunei­den luiden iholle. Ehkä ryh­mä oli kuul­lut voimakkaan äänen ja säikähtäneenä juosseet pakoon tun­tem­aton­ta, ja myöhem­min yrit­täneet pala­ta takaisin teltalle hake­maan lisä­varus­tus­ta.

Mikä olisikaan onnet­to­muus ilman ufoilua. Man­si heimo väit­ti onnet­to­muusyönä näh­neen­sä val­o­maisia hehku­pal­lo­ja taivaal­la. Zolotary­ovin kaulas­sa olleen kam­er­an filmit oli­vat vau­ri­oituneet vedestä, mut­ta kuvat saati­in lop­ul­ta kehitet­tyä ja niis­sä näkyy taivaal­la ole­via val­o­maisia muo­to­ja. Vaik­ka val­o­muodot voivat hyvin johtua veden tuot­ta­mas­ta vahin­gos­ta, UFO teo­ri­aan usko­vat ihmiset sanovat Zolotary­ovin kuvaa­van UFO­ja het­k­iä ennen onnet­to­muut­ta. Siitä syys­tä hän olisi ollut huo­mat­tavasti parem­min pukeu­tunut kuin muut ryh­mäläiset. UFO teo­ria voisi myös selit­tää osan vaat­teista löy­tyneen radioak­ti­ivi­su­u­den.

Neu­vos­toli­iton osal­lisu­us

Matkan keskeyt­tänyt vaelta­ja Yuri Yudin uskoi Neu­vos­toli­iton armei­jan ja hal­li­tuk­sen ole­van osal­lise­na yön tapah­tu­mista. Neu­vos­toli­it­to sul­ki tapauk­sen kolme vuot­ta onnet­to­muu­den jäl­keen, ja kun tapaus vih­doin vuo­datet­ti­in julk­isu­u­teen, raport­tien ja ruumi­inavausten ris­tiri­idat oli­vat laa­jo­ja. Kaik­ki julk­isu­u­teen saadut tiedot ovat Neu­vos­toli­iton raporteista, jot­ka ovat olleet muokkaus alt­ti­ita. Yudin uskoo ystävien­sä eksyneen armei­jan alueelle ja armei­jan ole­van vas­tu­us­sa mene­htyneistä vaelta­jista. Yudin huo­maut­ti leir­in­täalueen löy­dön jäl­keen armei­jan ole­van enem­män huolis­saan hiihtäjien teoista alueel­la, kuin hei­dän kuole­mas­taan. Onnet­to­muu­den aikoi­hin Neu­vos­toli­it­to kehit­teli ja tes­tasi uusia aseitaan. Ehkä he tes­ta­si­vat niitä lähel­lä leir­in­täaluet­ta, jon­ka myötä kauhis­tuneet vaelta­jat juok­si­vat teltas­taan.

Onnet­to­muu­den out­ouden myötä epäil­lään eri­laisia psykol­o­gisia mie­len­ti­lan häir­iöitä. Tässä muu­ta­ma esimerk­ki.

Kár­mán vor­tex street on panikkiko­htauk­sia aiheut­tavaa erit­täin mata­lataa­juista tuul­ta. Ehkä tämä tuuli sai retkeil­i­jät vain­o­harhaisik­si ja pak­en­e­maan teltas­taan.

Ark­ti­nen hys­te­ria aiheut­taa henkistä tas­apain­ot­to­muut­ta ja hys­teerisiä ilmiöitä. Se voi ilmetä ark­tis­es­ta kylmyy­destä, pimey­destä ja rav­in­toainei­den puut­teesta. Tätä hys­te­ri­aa on kuitenkin havait­tu vain ark­tisil­la alueil­la vak­i­tuis­es­ti asuvil­la alku­peräiskan­soil­la, eikä niinkään ”ohikulk­i­joil­la”.

Huolimatta kaikista teorioista lopulliseksi syyksi Dyatlovin solan onnettomuudelle annettiin ”Tuntematon pakottava luonnonvoima”. Lepoa ja rauhaa yön uhreille.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *